Taco Garcian tarina,

Meksiko,  kesä 1951,

Kaktukset paahtuvat helteessä ja Sombreroille on todellakin käyttöä...

Vuosisatojen ajan, aina 1500-luvulta lähtien, kaksi meksikolaista sukua Garciat ja Torresit olivat taistelleet paikasta auringossa, aivan kuten heidän esi-isänsäkin.

Tarinan mukaan Garciat polveutuvat atsteekeista ja Torresit mayoista.

Mikään ei ollut ratkaissut toistaiseksi paremmuutta keskinäisissä välienselvittelyissä sukupolvien aikana.

Oli aika saada vihdoin selvyys viimeisellä ja hieman  poikkeavalla tavalla...

Molempien sukujen päämiehet, Senor Garcia  ja  Senor Torres, olivat kumpikin intohimoisia hyvän ruoan ystäviä, ja se olikin todennäköisesti ainoa joka heitä yhdisti.

Kaiken kokeneina ja nähneinä herrat päättivät käydä viimeiseen taistoon jossa aseena oli, kuinka ollakaan ruoka.

Päätettiin että seuraavana lauantaina käydään kamppailu, jonka lopputuloksena molemmat osapuolet tyytyvät osaansa lopullisesti.

Tuona lauantaina oli määrä tarjota hyvää ruokaa niin monelle ihmiselle, kuin on mahdollista, ennen kuin pitkän päivän jälkeen aurinko laskee.

Perjantai-iltana Senor Garcia sai kuulla huolestuttavia uutisia, sillä Senor Torres oli jo lähettänyt kutsun kaikille kyläläisille tulla heti auringon noustua syömään herkkuja isojen pitkien pöytien ääreen.

Tilanne näytti epätoivoiselta, Torresin kylässä oli noin 800 ja Garcian kylässä vain noin 400 asukasta.

Eikä Senor Garcia ollut edes varautunut ruokkimaan koko kylää.

Paahtavan päivän jälkeen Senor Garcia oli jo lähettämässä viestin viejää kertomaan Senor Torresille onnittelut etukäteen voitosta.

Siemaillessaan totutusti iltakaakaota  pienestä  puisesta kupistaan, sai hän oivalluksen joka jäisi historiaan.

Garcia kiirehti herättämään naapurissa asuvaa leipuriystäväänsä ja pyysi häntä valmistamaan 1200 kpl kupin muotoista pientä leipästä ja tuomaan ne aamuyöstä kotiinsa.

Aamuyön tunteina Senor Garcia ja hänen vaimonsa alkoivat valmistaa erilaisilla täytteillä olevia herkullisia pieniä tacoja ja paahtoivat niitä kypsiksi kuumassa kiviuunissa.

Kun kaikki tacot olivat vihdoin valmiita, laittoivat he kolme lastaan jakamaan niitä kyläläisille. Nuorin jäi omaan kylään ja kaksi vanhinta lähtivät hevosilla kohti Senor Torresin kylää.

Tuotteet ihastuttivat molemmissa kylissä ja oli sanomattakin selvää kumpi oli ansainnut paikkansa auringossa.

Vuosisatojen kilpajuoksun päätyttyä herrat tapasivat ja päättivät jakaa kokemuksensa ja alkaa yhdessä tekemään mitä he parhaiten osasivat - hyvää maistuvaa ruokaa, tacoja ja tortilloja.

Vielä tänäkin päivänä muistetaan Meksikossa  Senor Torresin ilme ja kuuluisa lausahdus:

MUY BIEN! Samapa se, mutta kertokaa minulle, mitä ihmettä nämä ovat?!

Samalla kuin vahingossa tuli luoduksi Take Away  kulttuuri, jota niin monet sen jälkeen ovat hyödyntäneet.

Senor Garcia

FAKTA:

Latinalaisen Amerikan, niin myös Meksikon intohimo hyvään maistuvaan ruokaan, pohjautuu intiaanien ravintokulttuurista.

   
Meksikolaisen Ruoan sielu on peräisin sen muinaisilta juurilta: Atsteekeilta , Mayoilta , Zapoteekeiltä ja Toltekeeteiltä.

   
Ajan saatossa meksikolaiseen ruokakulttuuriin on sekoittunut myös Espanjan , Portugalin ja Yhdysvaltojen makuja.

   
Pikaruoka on ollut vuosituhansia vanha tapa syödä ympäri maailmaa.

   
Jo muinaiset tavalliset Roomalaiset saivat ruokansa street food myyjiltä, koska harvassa talossa oli lupaa lieteen tulipalojen pelossa.

   
Samoin Kiinassa, 25-205 ajanlaskumme alusta, Han Dynastian aikaan myytiin jo nuudeleita kärryistä kellon ympäri.

Sana fastfood (pikaruoka) on mainittu ensimmäisen kerran englannin kielessä 1951.


Gracias Senor Garcia!